Politiikka, järjestötoiminta

Demokratiaoppitunti käsittelee lasten ja nuorten osallisuutta suomalaisissa kunnissa 2010-luvun alussa.

Suurpääkirjoituksessa pohditaan syrjäytymistä sukupolvi-ilmiönä.

Voiko politiikka tarkoittaa muutakin kuin rajattua asiantuntijatoimintaa?

Tukea tarvitsevat tai ”moniongelmaiset” tai ”maahanmuuttajataustaiset” nuoret uhkaavat jäädä tällä toisellakin kierroksella hiljaisiksi.

Vapaaehtoisuuteen perustuvat, voittoa tavoittelemattomat rakenteet voivat auttaa luomaan yhteyksiä, joita ei muutoin tulisi luotua.

Päättäjiltä puuttuu kylmän talous- ja koulutusfaktatiedon ylittävää nuorten arkea ja kulttuureja ymmärtävää tutkimustietoa.

Hyvä yhteiskunta välittää jäsenistään, eritoten niistä, jotka ovat heikoimmilla.

Demokratiakasvatuksen vahvistamiseen koulussa tarvittaisiin ponteva etujärjestö.

Väitän, että osa kuntauudistusten säästöistä saattaa siirtyä kuntalaisten maksettavaksi. Kärsijöiksi joutuvat tällöin nuoret.

Väitän että yhteiskunnallisista asioista kiinnostumiseen ei ole alaikärajaa.

Presidentinvaalikampanjoiden alkuvaiheessa kävelin ystäväni ja hänen 4-vuotiaan tyttärensä kanssa vaalimainosten ohi.
”Ketä sinä Minna äänestät?”, kysyi tyttö.