Nuorisotyö

Nuorisopolitiikan epäonnistumisesta / Nuorten työssäjaksamiseen tarvitaan panostusta

Nuorisotyö-lehden toimitussihteeri Kirsi Alasaari väittää tällä viikolla, että suomalainen nuorisopolitiikka on kaikista hyvistä pyrkimyksistä ja ohjelmista huolimatta epäonnistunutta, jos nuorten syrjäyttäminen elannon tarjoavasta työstä saa jatkua nykyisellä vauhdilla. Nuorisotiedon kirjaston informaatikko Vappu Turunen puolestaan on huolissaan työttömyyden kasvun ohella myös nuorten työssä jaksamisesta.

Miten turvata nuorisotyön laatu ja asiakkaiden tarpeiden huomiointi tilaaja-tuottaja-mallissa?

Olen viimeisten vuosien aikana useaan otteeseen törmännyt tilaaja-tuottaja-toimintatapaan ja kuullut erilaisia kannanottoja toimintatavan soveltuvuudesta nuorisotyöhön. Me nuorisotyöntekijät olemme pitkään peräänkuuluttaneet nuorisotyölle arvostusta ja kaivanneet mittareita työn tuloksellisuuden osoittamiselle. Löytyisikö tilaaja-tuottaja-mallista apua tähän ongelmaan?

Tilaaja-tuottaja-mallin johtavan periaatteen mukaan tilaaja määrittelee, mitä tehdään; tuottaja määrittää, miten tehdään. Tuottajan on siis tuotteistettava palvelutarjonta: on mietittävä kunkin tarjolla olevan tuotteen osalta, kenelle se on tarkoitettu, mitä halutaan saada aikaan, mitkä ovat hyödyt, mikä on sisältö, entäpä tuotteen laatu, kustannukset ja kuinka tuotetta arvioidaan. Tämä vaihe olisi ehdottoman tärkeää suorittaa, vaikkei tilaaja-tuottaja-malliin siirtyminen olisikaan ajankohtaista. Muilta osin koen kyseisen mallin soveltuvuuden nuorisotyöhön varsin kyseenalaiseksi.

Tilaaja-tuottajamallin ajattelun perusteet ja yhteys New Public Managementiin

Tilaaja-tuottajamallin perusteet

Tehokkuuden ja taloudellisuuden tavoittelu korostuivat 1990-luvulla, kun samaan aikaan kuntien taloudelliset resurssit pienenivät laman vuoksi. Muutosten yhteydessä on pyritty tuomaan markkinamekanismin piirteitä kuntiin. Tämä on aiheuttanut sen, että myös muut tahot kuin julkinen sektori ovat voineet toimia palvelujen tuottajana.

Nuorisotyö ja tilaaja-tuottajamalli

Kuntien hallintoa on viime vuosina uudistettu. Aiempaa hallinnoinnin tapaa on ryhdytty pitämään tehottomana. Eräs tapa jäsentää kunnan toimintaa uudelleen on käyttää tilaaja-tuottajamallia. Se on käytössä jo varsin monessa isossa kunnassa. On keskusteltu vähän siitä, kuinka hyvin tämä malli soveltuu nuorisopalvelujen järjestämiseen. Toimiala on pieni, resurssien osuus kunnan budjetista on vähäinen eikä tuottajiakaan ole kovin paljoa. Teemasarjassa tarkastellaan, mitä uusi julkishallinto tekee nuorisotyölle. Näivettääkö se vai avaako uusia mahdollisuuksia? Tehostuuko toiminta vai syödäänkö vähätkin resurssit? Mitä mallista ajattelevat nuorisotyötä tekevät ammattilaiset?

Syrjässä ytimessä

Nuoret ovat vetäneet minut mukanaan elämän keskipisteeseen: innostukseensa ja tunteensa paloon. Olen kiertänyt keväällä 2009 Lapissa ja eteläisessä Suomessa seuraamassa Myrsky-hankkeiden toimintaa kenttätöissäni. Koen tämän suurena etuoikeutena. Aineiston kerääminen Nuoret taiteen tekijöinä -tutkimukseemme on ollut enemmän kuin antoisaa.

Matkalla parempaan nuorisotyöhön ja nuorten elämään? Nuorisotyön kehittämiseksi tarvitaan nuorten näkökulmaa – ja vieläpä pintaa syvemmältä

Kunnallisen nuorisotyön laadun arvioinnissa on tärkeää tarkastella asioita nuorten näkökulmasta.  Nuoria pystytään erilaisin menetelmin auttamaan oman näkökulmansa pohtimiseen ja pohdinnan tulosten näkyväksi tekemiseen. Seuraava askel onkin sitten auttaa kuntaa muuttamaan toimintatapojaan nuorten näkökulmaa huomioivammaksi. Tällaista työtä olen toimintatutkijana tehnyt eri puolilla. Eri tahoja edustavat nuoret ovat alkaneet kirjoittaa kirjoja omista kunnistaan, kun olen heitä auttanut.

Toistensa täydentäjiä vai toistensa resursseja?

Nuoriso- ja sosiaalityön jaetut kentät -teos tarjoaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia – ja hyvä niin. Pohdinnat tuottavat myös uusia avartavia näkökulmia. Esimerkiksi sellaisen käsitteen kuin ”sosiaalinen nuorisotyö” järjelliseen selittämiseen on teoksen myötä aiempaa enemmän eväitä.

Jaettuja kenttiä tuotetaan usein puolipakolla, mutta todeksi ne tulevat henkilökohtaisen osaamisen tasolla

Nuoriso- ja sosiaalityön jaetut kentät -kirja syntyi tarpeesta sanoittaa nuoriso- ja sosiaalityötä yhdistäviä teemoja. Kirjassa hahmotetaan nuoriso- ja sosiaalityötä yhdistävän nuoret tutkimuksen kohteena ja asiakkaina. Yhteinen on myös tavoite edistää nuorten hyvinvointia. Lisäksi molemmilla aloilla kohdataan sosiaalisuuden ja epäsosiaalisuuden kysymyksiä. Tämä tuo mukanaan jaettuja eettisiä arvoja, kuten heikompiosaisista huolehtimisen, tasa-arvon ja marginalisoitumisen vastustamisen. Yhteisiä ovat myös osallisuuden tavoite sekä huomiot kontrollin ja pakkovallan tilannekohtaisesta tarpeellisuudesta.

Toimittajan näkökulma

Tulin toiseksi toimittajaksi Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät -kirjahankkeeseen Suvi Raitakarin pyynnöstä. Suvilla oli mielessään hyvä idea kahden eri ammattikunnan, sosiaalityön ja nuorisotyön, keskinäisten rajapintojen tarkastelusta. Hän etsi toimittajakaveria kirjalle, jossa käsiteltäisiin kyseisiä teemoja. Idean juuret juonsivat Suvin väitöskirjaprosessiin, jossa hän tutki kuinka sosiaalityön huolen kohteena olevat nuoret kohdataan auttamis- ja kasvatusinstituutiossa. Itse olin tarkastellut omassa väitöskirjassani niitä nuoria, jotka eivät olleet enää huolen, vaan rankkojen interventioiden kohteena. Tutkimukseni nuoret oli sijoitettu laittomien päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien takia lastensuojelulaitokseen, jossa he olivat ympärivuorokautisessa valvonnassa.

Nuori palveluviidakossa – ammattilainen palveluputkessa

Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät -teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen nuorisotyön ja sosiaalityön yhteistyöstä ja yhteistyön tiivistämisen tarpeellisuudesta sekä toisaalta näiden toimialojen eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä.

Sivut