Nuorisotyö

Väitän, että Suomessa tehdään paljon mahtavaa sosiaalisesti vahvistavaa työtä eli pelkistetysti sanottuna työtä toisten tukemiseksi hienojen ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin. Niin kuntien kuin järjestöjenkin kontekstissa resursseja ja tekijöitä monin paikoin kaivattaisiin kuitenkin lisää. Sosiaalisesti vahvistaa voi tosin meistä jokainen: arkisella tasolla pienikin apu voivat olla jollekin toiselle suuri asia.

Nuorisotyön kehittämisverkosto on tutkijoiden, nuorisotyön käytännön toimijoiden ja koulutuksen ammattilaisten löyhä yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on koordinoida ja vaikuttaa nuorisotyön kentän kehittämiseksi ja kehittymiseksi. Verkosto on pitänyt keskustelukokouksia, joissa on tullut paljon asiaa ja ajatuksia esille.

Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeen verkostokoordinaattori kirjoittaa LasTut lentämään-blogissaan nuorista lastensuojelussa. Mitä nuorten hyväksi pitäisi tehdä?

Nuorisotyön taloudelliset resurssit muodostuvat pääosin kunnallis- ja kirkollisveron tuotosta, sekä valtion avustuksista. Niiden rinnalla liikkuu jonkin verran erilaista kansallisesti ja EU-tasolla budjetoitua kehittämis- ja hankerahaa.

Työryhmän esittelyssä kannustettiin pohtimaan ennakkoon sitä, mitä virtuaalisella vapaa-ajalla tarkoitetaan ja miten se todentuu yhteiskunnassa. Keskustelua oli tarkoitus alustaa sopivasti erilaisista, mutta toisiinsa limittyvistä näkökulmista.

Tiedän Opetus- ja kulttuuriministeriön ja suomalaisten yliopistojen rakentavan ja edistävän yhtenäistä eurooppalaista koulutusaluetta ja kansainvälisten yhteistutkintojen valmistelua. Silti väitän, että Suomen lainsäädäntö uhkaa estää Tampereen yliopiston osallistumisen eurooppalaiseen maisterikoulutuksen yhteistutkintoon.

Nuoret toimijoina – sosiaalipedagogiikan päivät 2010 pidettiin Kuopiossa 18.–19.11. Seminaarin avanneen Itä-Suomen yliopiston professorin Juha Hämäläisen mukaan sosiaalipedagogiikka sisältyy aktiivisuuteen, osallisuuteen, yhteiskuntasuhteen kehittämiseen ja yhteiskunnallisen subjektiuden vahvistamiseen. Päivien teema toimijuus on sosiaalipedagogisessa prosessissa sekä keino että tavoite.

Väitän, että huolimatta nuorisotyöntekijöiden halusta tehdä parhaansa, kuntien talouden kiristyksessä nuorisotyö on muutoksessa tai jopa kriisissä.

Tehdäänpä ajatuskoe. Se on filosofien harrastama menetelmä, jossa kuvitellaan joku pelkistetty tilanne. Tämän tilanteen piirteet herättelevät käsitteellisen ja moraalisen ajattelutapamme kertomaan, miten ajatuskokeen ilmiöihin suhtaudumme. Sitten tämän kokeen tulos rinnastetaan arkiseen ympäristöön. Tavoitteena on saada meidät huomaamaan se, mikä on ihan silmiemme edessä, sillä juuri sitä me emme näe kunnolla.

Lueskelin viikonloppuna (6.11.2010) Helsingin Sanomia ja silmiini osui artikkeli kahdesta nuorisotutkijasta, jotka olivat jalkautuneet kouluun. Kaksikko kertoi tutkivansa koulua ja nuoria osallistumalla itse yläkoululaisten arkeen. Mietin, että onpa haasteellinen tutkimusmetodi! Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan tutkijakaksikon raporttia seikkailustaan suomalaisessa pisa-ihmeessä.