Indikaattoreiden sietämätön kepeys: ”yksi neljästä 20–25-vuotiaasta on työtön”

Väitän, että suuri osa meistä ei tiedä, mitä nuorisotyöttömyys indikaattorina tarkoittaa. Otsikon lainaus on mukailtu Helsingin Sanomien artikkelista sunnuntailta 25. heinäkuuta. Artikkelissa Suomen suurin työnhakuilmoitus ruotsalainen graffititaiteilija kertoo Ruotsin tilanteesta. Suomalaista vastaavaa esimerkkiä en heinäkuun helteessä onnistunut löytämään. Vastaaviin lausumiin olen kyllä havahtunut usein työttömyystilastojen julkistamisen yhteydessä täällä koto-Suomessakin.

Mikä muu tässä olikaan ongelmana kuin vakava yhteiskunnallinen ongelma nimeltä nuorisotyöttömyys? Työttömyysongelmaa ei sinänsä sovi vähätellä, mutta väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Mainitun ikäryhmän, 20–25-vuotiaiden, työttömyysaste on helppo löytää Ruotsin tilastokeskuksen verkkopalvelusta (SCB, Hitta Statistik). Alkuvuodesta 2010 luku oli 23,8. Väärinkäsitykset alkavat tästä. Tärkeä alaviite (punaisella) kertoo, että työttömät esitetään tilastossa prosentteina työvoimasta. Työvoimaan lasketaan kuuluviksi työttömät ja työlliset – ei työvoimaan kuulumattomia, esimerkiksi täysipäiväisiä opiskelijoita, jotka eivät ilmoita etsivänsä työtä. Toisen ruotsalaislähteen mukaan 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 2010 ensimmäisellä vuosineljänneksellä 28,7 prosenttia (Ekonomifakta 29.6.2010). Suuri määrä nuoria on työttömänä, mutta ei suinkaan lähes 30 prosenttia ikäluokasta. Indikaattoreiden käyttäjille alaviitteiden lukeminen on lähes yhtä tärkeää kuin vakuutuksen ottajille!

Juuri julkistetun työvoimatutkimuksen mukaan Suomen nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli kesäkuussa 21,6 prosenttia (Tilastokeskus 27.7.2010). Lähellä länsinaapurin lukemia siis liikutaan, vaikka tilanne ei ole aivan yhtä huono. Ruotsissa ja Suomessa aktiivinen työvoimapolitiikka on jo pitkään pitänyt koulutusta palkkatyöhön rinnastettavana aktiviteettina alle 25-vuotiaille, ja suurehko osa heistä onkin edelleen koulutuksessa.

Indikaattorin tulkintaa mutkistaa se, että työttömien joukossa on myös opiskelijoita. Koska Ruotsissa siirryttiin käyttämään kansainvälisen työjärjestön, ILOn, määritelmää työttömyydestä vasta muutama vuosi sitten, suurinta keskustelua siellä näyttää edelleen herättävän tämä seikka, joka indikaattoria kepeästi lainaillen vääristää todellista kuvaa työttömyydestä. Suomessa Tilastokeskus väänsi muistaakseni asiasta kättä jo Paavo Lipposen kanssa, kun pääministeri ei tahtonut hyväksyä uutta kansainvälistä tilastointitapaa. Sittemmin kuohut lienevät laantuneet, mutta väärinkäsityksille on laajat mahdollisuudet jokaisen tilastonjulkistuksen yhteydessä. Tilastokeskuksen määritelmä on esitetty muun muassa Verkkokoulussa (Tilastokeskus, Verkkokoulu, luku 4.5).

Yksi neljästä ei siis ole työttömänä Ruotsissa – eikä Suomessa. Yksi neljästä työmarkkinoille päätyneestä työttömästä on toki sekin liikaa, yhteiskunnan näkökulmasta voimavarojen haaskausta, yksilön näkökulmasta pitkään jatkuessaan jopa syrjäytymisriski. Väitän kuitenkin edelleen, että ongelman paisuttelu ja prosenttilukujen ymmärtämätön roiskiminen aiheuttaa moraalista paniikkia ja ylilyöntejä. Nuorisoa pidetään entistä ongelmallisempana väestöryhmänä, leimakirves alkaa heilua siellä ja täällä.

Ja kuitenkin maailmanlaajuinen talouskriisi on iskenyt pahimmin juuri työmarkkinoille pyrkiviin nuoriin ikäluokkiin kaikkialla maailmassa. Toimia asian korjaamiseksi kaivataan. Toivoa sopii, ettei politiikan suunta määräydy harhaanjohtavan journalismin eikä keskusteluun helposti vakiintuvien hokemien perusteella tyyliin ”joka neljäs nuori on työttömänä”. Toivottavasti sekä Ruotsin että Suomen päättäjät ja heidän avustajansa vaivautuvat klikkailemaan tiensä tilastokeskusten sivuille, missä kerrotaan, mitä indikaattori kuvaa. Siitä pitäisi voida päätellä myös, mitä se ei kuvaa.

Erilaiset indikaattorit ovat niin journalismin kuin tavallisen kansalaiskeskustelunkin jokapäiväistä leipää, niiden avulla kun on helppo kuvata erilaisten ilmiöiden kehitystä ja nykytilaa. Liian kepeää viittailua pitäisi kuitenkin välttää ja tutkia aina myös, mitä luvut tarkoittavat

Helena Laaksonen

Kirjoittaja on Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston informaatikko. 

Viitteet

Suomen suurin työnhakuilmoitus. Helsingin Sanomat C7, Kati Ketola. 25.7.2010.

SCB, Statistiska centralbyrån, Hitta Statistik -tilastotietokanta. Befolkningen 15–74 år (AKU), andel i procent efter kön, ålder, arbetskraftstillhörighet och tid. Tilastotietokanta verkossa [viitattu 29.7.2010].

Ungdomsarbetslöshet per månad. Ekonomifakta. Verkkolehti [viitattu 29.7.2010].

Tilastokeskus 27.7.2010. Kesäkuun työttömyysaste 8,8 prosenttia. Verkkotiedote.

Tilastokeskus,Verkkokoulu.