Asennemuutosta etsimässä - Nuorisotyö uudella vuosituhannella

Mikko Salasuo 2007. Nuorisotyön ytimissä – kaleidoskooppi pääkaupunkiseudun nuorisotyöhön ja käytäntöihin. Helsingin kaupungin Tietokeskus tutkimuksia 2007/9 & Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto julkaisuja 81. 

Mikko Salasuo esittelee teoksessaan Nuorisotyön ytimissä – Kaleidoskooppi pääkaupunkiseudun nuorisotyöhön ja käytäntöihin (2007) metodisesti aineistotriangulaation keinoin toteutettua tutkimusta, joka pureutuu ensisijaisesti pääkaupunkiseudun nuorisotyöhön ja nuorisotyön toimintaympäristön muutokseen. Salasuon tutkimus tarjoaa ajankohtaista ja asiantuntevaa tietoa nuorisotyön hyvistä käytännöistä ja niiden kosketuspinnoista nuorisokulttuuriin sekä nuorisotyön roolista nuorten ryhmärakenteiden tukijana. Lisäksi Salasuo tarkastelee mekanismeja, joilla nuoria kiinnostava toiminta on syntynyt. Nuorisotyön ytimissä – Kaleidoskooppi pääkaupunkiseudun nuorisotyöhön ja käytäntöihin on loistava ajatuksia herättävä tietopaketti, joka on suunnattu kaikille eri saroilla nuorten parissa työskenteleville ja myös muille nuorisotyöstä ja nuorisokulttuurista kiinnostuneille henkilöille.

Mielestäni Salasuo onnistuu tutkimuksellaan luomaan kokonaisvaltaisen käsityksen uudenlaisista haasteista ja asennemuutoksen tarpeellisuudesta nuorisotyön saralla. Yhteisöpedagogin näkökulmasta teoksen parasta antia ovat Salasuon esille nostamat tärkeät kysymykset siitä, kuinka tavoittaa yksilöllistyneen ajan nuoriso ja keitä on mielekästä pyrkiä saamaan nuorisotyön piiriin ja millaisia työkaluja tulisi käyttää. Salasuon huomiot edellä mainittuihin asioihin liittyen eivät sinällään tarjonneet uutta ja ajattelumaailmaani mullistavaa tietoa. Tästä huolimatta muun muassa mediakulttuurin ja populaarikulttuurin, verkkomaailman sekä monikulttuurisuuden näkökulmien huomioiminen nuorisotyössä ovat seikkoja, joille uskon tutkimukseen perehtymisen ansioista antavani nykyhetken ja tulevaisuuden nuorisotyön haasteita pohtiessani entistä enemmän painoarvoa.

Edellä mainittujen ”perinteisten” kysymysten lisäksi Salasuo nosti teoksessaan esille mielenkiintoisia ja minulle uusia asioita liittyen nuorisokulttuuriseen maantieteeseen, elinympäristöön, sosiaaliseen maantieteeseen ja paikallisuuteen. Kyseiset seikat ovat sellaisia, joita en ole aikaisemmin osannut juuri yhdistää nuorisotyöhön ja sen suunnitteluun. Salasuo tekee karkean jaottelun suurten asuinalueiden, perinteisten lähiöiden ja mikroyhteisöiden välille. Tämä rajusti yleistäen tehty jaottelu onnistui kaikessa yksinkertaisuudessaan avaamaan silmäni tärkeälle asialle. Uskon, että monissa kunnissa alueellisia eroja ei ole huomioitu läheskään riittävästi nuorisotyötä suunniteltaessa. Alueellisten erojen huomioiminen ja esille tuominen nuorisotyötä suunniteltaessa voisi lisätä paljon nuorisotyön vetovoimaisuutta nuorten silmissä. Jos työelämässä päädyn työskentelemään kunnallisen nuorisotyön saralle, tuon tarpeen vaatiessa esille Salasuon ajatukset alueellisiin eroihin liittyen.

Salasuon tutkimus toimi hyvänä kertauksena nuorisotyön ja nuorisokulttuuriin liittyvien haasteiden osalta sekä onnistui tarjoamaan uusia näkökulmia ja konkreettisia ”neuvoja” tulevaisuuden varalle. Salasuon suorasukainen ja lukijaystävällinen tyyli kirjoittaa onnistuivat pitämään minut otteessaan kirjan alusta loppuun saakka. Lukukokemus oli miellyttävä, uusia ajatuksia herättävä sekä vanhoja ajatuksia uudelleen virittelevä!

Anna-Maria  

Kirjoittaja on Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija.