Sähköinen yhdistystoiminta

Oikeusministeriön hallintotieteiden maisteri Leo Straniukselta ja oikeustieteen kandidaatti Lasse Laaksoselta tilaama taustaselvitys Verkkovaikuttamista 2010-luvulla esiteltiin Helsingissä keskiviikkona 2.3.2011. Asiantuntija-arvioihin (26 asiantuntijaa ja aktiivia) perustuvassa selvityksessä tarkasteltiin verkossa pääosin tai kokonaan tapahtuvan yhdistystoiminnan mahdollistamisesta. Selvityksen tavoitteena on ollut herättää keskustelua ja jatkaa viime vuoden helmikuussa hyväksyttyä valtioneuvoston periaatepäätöstä demokratian edistämistä. Periaatepäätöksen mukaan kansalaisia on rohkaistava omaehtoiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Selvitys kehottaa valjastamaan tähän vaikuttamistyöhön internetin.

 
Yhdistyslakia (HE 267/2009) muutettiin syyskuussa 2010. Pyrkimyksenä oli muokata lakia palvelemaan paremmin erilaisten yhdistysten sekä kansalais- ja järjestötoiminnan tarpeita. Nykyään laki salliikin etäosallistumisen (postitse, tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla) yhdistysten kokouksiin – edellyttäen että yhdistyksen säännöt tämän sallivat.
 
Yhtenä keskeisimpänä syynä lakimuutokselle on ollut internetin voimakkaasti korostunut rooli kansalaisten vaikuttamisen työkaluna. Tähän viittasi myös selvitystilaisuudessa puhunut oikeusministeri Tuija Brax. Hänen mukaansa internetin kykenee palauttamaan kansalaisten kiinnostuksen takaisin yhteiskunnallisiin asioihin. Samoilla linjoilla oli myös selvityksen toinen kirjoittaja Stranius, joka tähdensi sitä että internet helpottaa, nopeuttaa ja rohkaisee kansalaistoimintaan, joskin sen hyödyntäminen edellyttää myös osaamista ja resursseja. Lakimuutoksen nähdäänkin tukevan valtioneuvoston periaatepäätöksessä mainittua Suomen pyrkimystä päästä verkkodemokratian 10 kärkimaan joukkoon.
 
Kärkijoukkoon on kuitenkin vielä matkaa, sillä nykymuodossaan yhdistyslaki ei anna yhdistyksille mahdollisuutta toimia yksinomaan internetin välityksellä. Straniuksen ja Laaksosen mukaan se onnistuisi kuitenkin vähäisin lainmuutoksin ja samalla alentaisi kynnystä osallistua erilaisiin kansalaistoiminnan muotoihin. Vaikka yhdistyksen perustaminen, muutosilmoituksen tekeminen ja hallinnointi ovat mahdollisia internetin välityksellä jo nyt, päätöksenteko pelkästään verkonvälityksellä ei selvityksen mukaan ole yhdenvertainen kasvokkaiselle kokoontumiselle (esim. tunnistaminen, sähköinen allekirjoitus, jäsenoikeudet). ”Mikäli kokonaan verkossa tapahtuva toiminta sallittaisiin, tulisi sääntelyn kokonaisuudessaan perustua 1.9.2010 voimaan tulleen lainmuutoksen periaatteisiin: olla täysin vapaaehtoisuuden varaista, edellyttää nimenomaista yhdistyksen kokouksen päätöstä ja perustua sääntömääräykseen (ks. §17 jäsenten päätösvallasta ja §24 kokouskutsusta).
 
Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan ollaan menossa. Selvityksen kirjoittajat itse ovat tosin varovaisia kannanotoissaan siitä, että puhtaasti verkkovälitteinen toiminta lisääntyisi huomattavasti. Mutta siihen kansalaisilla – ”diginatiiveilla” kuin ”digimaahanmuuttajilla” – on näin halutessaan mahdollisuus vaikuttaa, sillä ministeriössä eletään vielä selontekovaihetta. Yhdistyskenttä nuorisotyön piirissä saattaakin pian olla muutoksen kourissa.
 
 
Jani Merikivi