Nuorisotyö elää Tampereen tilaaja-tuottajamallissa

Tampereella siirryttiin uuteen hallintomalliin vuoden 2007 alusta. Itse asiassa otettiin käyttöön kolme uutta toimintamallia samanaikaisesti: tilaaja-tuottajamalli, pormestarimalli ja prosessimalli. Näistä kaksi ensimmäistä ovat toteutuneet kohtuullisesti. Prosessimalli on ollut haastavin, mutta jäänyt vähemmälle huomiolle.

Tampereen tilaaja-tuottajamallissa tilaaja ja tuottaja toimivat erillisinä. Tilaajalla on pieni tilaajaorganisaatio ja lautakunnat. Poliittista vastuuta kantaa tilaajalautakunta ja sen puheenjohtajana toimiva apulaispormestari, joka on kokopäiväisessä virkasuhteessa. Käytännön tilaamisesta vastaa tilaajapäällikkö apunaan suunnittelupäällikkö ja pieni ryhmä suunnittelijoita. Tuottajilla on oma, aika lailla entisen kaltainen tuotanto-organisaatio ja johtokunnat. Johtokuntien merkitys on melko vähäinen, koska niillä ei ole olennaista päätäntävaltaa. Kaikki sisäiset tukipalvelut ovat maksullisia. Niiden hinnoitteluista käydään kovaa vääntöä vuosittain. Tilaamisen ja tuottamisen olennaisin väline on palvelusopimus, jossa on yleisiä sopimusehtoja, kuvaukset palvelutuotteista sekä laatu- ja vaikuttavuustavoitteet. Palvelusopimuksen toteutumista tarkastellaan kolme kertaa vuodessa kokoontuvissa seurantakokouksissa.

Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta tilaa perusopetuksen, päivähoidon, lasten ja nuorten psykososiaaliset palvelut ja lasten ja nuorten kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut. Jälkimmäiseen kuuluvat nuorisopalvelut ja lasten kulttuuri. Tilaajalla on mahdollista hankkia palvelut periaatteessa mistä haluaa. Palvelun tarjoajia on kuitenkin nuorisotoimialalla melko vähän, joten todellisia markkinoita ei ole.

Kokemukset uudesta toimintatavasta ovat pääsääntöisesti positiivisia. Erityisesti yhteistyö apulaispormestareiden Sirkka-Liisa Virtasen (vas.) ja Kristiina Järvelän (kok.), tilaajapäällikkö Taru Kuosmasen ja suunnittelupäällikkö Lauri Savisaaren kanssa on ollut suoraa, avointa ja rakentavaa. Nuorisopalvelujen toimintaa on pyritty kehittämään, palvelutilauksen kautta saadut resurssit ovat nousseet vuosittain yleislinjaa enemmän, nuorisotyön merkitystä on pidetty tärkeänä. Keskustelut tilaajan kanssa koskevat isoja asioita, kuten esimerkiksi uusien tilojen suunnittelua. Olennaisista muutoksista neuvotellaan, mutta nuorisopalveluilla on paljon ratkaisuvaltaa palvelujen järjestämisessä.

Palvelusopimus on tällä hetkellä luonteeltaan puitesopimus, jossa tilaaja hankkii laajoja kokonaisuuksia kokonaishinnalla. Nuorisopalveluilla on kolme tuotetta: harrastus- ja vapaa-ajanpalvelut, ennakoiva nuorisotyö ja osallisuus- ja vaikuttamispalvelut. Ne ovat kokonaishinnoiteltuja, eivät suoritepohjaisesti hinnoiteltuja. Se antaa liikkumatilaa ja jättää nuorisopalveluille myös tilaa priorisoinneille ja kehittämiselle. Kaupungin talousjohto edellyttää tulevaisuudessa tarkempaa kustannustietoisuutta, mikä johtanee palvelusopimuksessakin yksityiskohtaisempiin palvelu- ja tuotekuvauksiin.

Päivittäisessä työssä ratkaisu- ja päätösvalta on lisääntynyt verrattuna esimerkiksi parin edellisen vuosikymmen aikaan. Vastaavasti tilaajalle kuuluu vastuu palveluverkosta, avustuksista ja nuorisopolitiikasta. Vastuuta on siten siirtynyt melkoisesti myös tilaajan osalle. Se kaikki ei välttämättä ole positiivista kehitystä, mutta antaa tilaa tuotannon tehtävien hoitamiselle. Kustannustietoisuus on lisääntynyt, mutta sen maastouttamista ei olla pystytty riittävästi toteuttamaan nuorisopalvelujen piirissä. Tilaaja vastaa asiakkaiden ja kuntalaisten vaatimuksiin. Tuotanto vastaa omasta toiminnastaan asiakkaille.

Kielteinen ilmiö on toimintaresurssien kohdentuminen kaupungin sisäisiin tukipalveluihin. Pakolliset tukipalvelut hallitsevat liikaa ja niiden hankinta vapailta markkinoilta antaisi lisää liikkumatilaa ja vapauttaisi resursseja. Hallinnossa on edelleen paljon tehtäviä, jotka ovat kontrolliluonteisia. Kannattaisin itse enemmän johtajien suurempaa vastuuta ja valtaa, raporttien ja kyselyiden sijaan. Kilpailu saattaisi terästää myös nuorisopalveluja joiltakin osin. Nyt valtuusto on ainoastaan päättänyt tilata uuden nuorisokahvilan toiminnan ulkopuoliselta. Siihen kilpailutukseen nuorisopalvelut ei ole voinut osallistua.

Tampereen vuoden 2010 talousarviossa on määritelty palvelujen hankinnan ja kilpailuttamisen periaatteet. Niiden mukaan kaupungin omakin tuotanto voi osallistua jatkossa kilpailutuksiin, mikäli kustannukset on saatu läpinäkyvästi määriteltyä ja varmennettua kyseessä olevan palvelun osalta.

Tilaaja-tuottajamallin vaikutuksia on kuitenkin mahdotonta vertailla tyhjentävästi. On hankala eritellä, mitä olisi tapahtunut joka tapauksessa. Tilaaja on kehittänyt määrätietoisella otteella mm. palveluverkkoa (uusi Rantaperkiön nuorisokeskus, keskustan monitoimitalon suunnittelu), osoittanut resursseja yhteistyöhön koulujen kanssa ja priorisoinut viikonlopputoimintaa sekä 13-17-vuotiaita nuoria.

Pelko nuorisotyön vähenemisestä tilaaja-tuottajamallin aikana on osoittautunut aiheettomaksi, myös laman aikana. Tilaajan uudenlainen kysymysten asettelu on pikemminkin tuonut nuorisotyön lähemmäs olennaisia kysymyksiä, kuten kasvatusta ja oppimista.

Jorma Mertanen
Nuorisopalvelujohtaja, Tampereen kaupunki