Nuoret poliittisen puheen kohteina

Nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyönä toteuttamassa vaalitutkimushankkeessa tarkastellaan monipuolisesti nuoriin ja eduskuntavaaleihin liittyviä teemoja. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa aloitettiin 14.03.2011 nuoria ja eduskuntavaaleja koskeva mediaseuranta. Mediaseurannan aineiston ja analyysin kohteina olivat Helsingin Sanomat ja Joensuussa ilmestyvä sanomalehti Karjalainen sekä niiden verkkosivut. Suuri osa Helsingin Sanomista ja Karjalaisesta jo kerätystä printtimuotoisesta aineistosta koostuu erilaisista artikkeleiden, uutisointien ja mielipidekirjoitusten muotoon kirjoitetuista kansanedustajaehdokkaiden tai näiden edustamien puolueiden puheenvuoroista. Eduskuntavaaleihin liittyvässä mielipidekirjoittelussa äänessä voivat olla usein myös lehden lukijat, jotka esittävät mahdollisia omia tai edustamansa jonkin instituution näkemyksiä vaalitematiikkaan liittyen tai vastineita kansanedustajaehdokkaiden näkökulmiin. Oman osansa ja näkökulmansa keskusteluun tuovat lehtien toimitukseen kuuluvien pääkirjoitukset ja kolumnit. Seuraavassa on analysoitu aineistoa aikavälillä 14.3-5.4.2011.

Vain harva kirjoittajista tunnustautuu kuuluvansa nuoriin. Eduskuntavaaleihin liittyvien uutisointien, artikkelien ja mielipidekirjoitusten pääasiasisällöt harvoin myöskään koskevat nuoria, vaikka esimerkiksi kansanedustajaehdokkaat usein nostavatkin esiin juuri nuoriin liittyvät ongelmat tärkeinä. Näistä erityisesti nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen tulevat esille melkein jokaisessa nuoriin liittyvässä puheenvuorossa niin Karjalaisessa kuin Helsingin Sanomissakin.
 
Vaalikeskustelu nuorista käydään useimmiten niin printtimediassa kuin myös lehtien nettisivuilla laajempien teemojen sivulauseissa. Erityisesti kansanedustajaehdokkaat näkevän nuorison usein eräänlaisena ailahtelevaisena, ongelmallisena, helposti passivoituvana ja siten syrjäytyvänä joukkona, jotka tulee pelastaa erilaisten instituutioiden piiriin joko opiskelemaan (mutta valmistumaan mahdollisimman nopeasti) tai mieluiten pikaisesti melkein mihin tahansa töihin. Uhkakuvana on, että nuoret tuottavana resurssina menevät yhteiskunnallisesti hukkaan ja usein mainittu Suomen tulevaisuus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on keskusteltu useaan otteeseen vaalikamppailun keinoin eri kansanedustajaehdokkaiden välillä niistä tukitoimista, joita passivoitumiselle alttiisiin nuoriin tulisi kohdistaa, jotta heistä muodostuisi aktiivisia, työssäkäyviä kansalaisia.
 
Helsingin Sanomista ja Karjalaisesta kerätystä aineistosta välittyykin kuva, että nuoria ei nähdä potentiaalisina yhteiskunnallisina vaikuttajina - ei äänestäjinä eikä välttämättä äänestettävinäkään. Sen sijaan nuoret näyttäytyvät toiminnan ja poliittisen puheen kohteina, joihin tulee kohdistaa ”korjaavia” toimenpiteitä. Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen ovat vaalitematiikkaan liittyen saamastaan pienestä palstatilasta ja pääaiheiden kannalta toissijaisesta merkittävyydestä huolimatta tärkeitä aiheita ehdokkaiden ja kansalaisten mielestä. Ilmiöinä niitä tulee jopa pelätä, mutta kysymys kuuluukin: ”Keiden kannalta: nuorien itsensä kannalta vai yhteiskunnan rakenteiden kestävyyden näkökulmasta?”
 
Kerätystä aineistosta nousee esille näkökulma eräänlaisesta sukupolvien välisestä konfliktista, jossa ”Me aikuiset” –tematiikka on vahva. Tätä tukevat molemmissa lehdissä julkaistut erilaiset gallupit ja tutkimukset, jotka esittävät nuoret yhteiskunnallisista asioista piittaamattomana ja tietämättömänä joukkona, jota ei äänestäminen juurikaan kiinnosta. Eläkeläiset ja suuret ikäluokat sen sijaan nähdään entistä merkittävämpänä ryhmänä vaalikamppailun kannalta: aktiivisina äänestäjinä ja yhteiskunnallisena voima- ja valtavarana, johon myös nuoret kansanedustajaehdokkaat kiinnittävät erityisesti huomiota vaalipuheissa.
 
Nuorisotyöttömyys ja nuorien syrjäytyminen ovat ongelmia, joihin pitää löytää vaalien jälkeen ratkaisu. Avainasioita vaalikamppailun onnistumisen kannalta ovat kuitenkin erityisesti eläketurvaan, taitettuun indeksiin ja omaishoitoon liittyvät asiat. Vaikka esimerkiksi vaalipaneeleissa aiheet pysyvätkin niin sanotuissa ”suurissa kysymyksissä”, kuten EU-takauksiin ja ydinvoimaan liittyvissä ratkaisuissa, esimerkiksi eläketurva on vaalien osalta kriittinen teema. Sitä onkin käsitelty myös nuoremman sukupolven kannalta erityisesti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Erilaisia näkökulmia aina sukupolvia yhdistävästä solidaarisuusasiasta tai vaihtoehtoisesti keski-ikäisiä hyödyttävästä ja nuoria syrjivästä järjestelmästä on noussut esille. Keskustelussa korostuvat myös valtasuhteet, liittyen siihen miten keski-ikäisten esitetään vain keskittyvän turvaamaan omia etujaan ja hiljentämään keskustelua aiheeseen liittyvistä nuorten huolista.
 
Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen voidaankin katsoa eräänlaiseksi helpoksi, yhteiseksi viholliseksi joka pyrkii lopulta pitämään nuoren ikäpolven vain poliittisen puheen kohteena. Samalla evätään mahdolliset kysymyksenasettelut lupauksista, joita edustajaehdokkaat antavat varttuneimmille sukupolville, ja siten potentiaalisemmille äänestäjille.
 
Huoli nuorten työllistymisestä nousee tosin mukaan eläkkeitäkin koskevaan teemaan ja siten sukupolvikysymykseen. Esimerkiksi muutamissa Helsingin Sanomissa julkaistuissa puheenvuoroissa on korostettu, ettei eläkeikää tule nostaa vaan saada sen sijaan nuorten työuriin ”jatkuvuutta”. Siten nuoret saadaan kiinni ”oikeaan” työelämään. Työ ja erityisesti palkkatyö voidaankin nähdä vaalipuheessa eräänlaisena kansalaisoikeudet antavana meriittinä ja statuksena, joka nuorilta usein puuttuu. Ilman sitä he ovat haavoittuvaisia ja jatkuvassa potentiaalisessa syrjäytymisriskissä tippua yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä nähdään erityisesti siis yhteiskunnallisena resurssimenetyksenä.
 
Vaikuttamisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta ”nuori” vaikuttaakin vaalikeskusteluissa eräänlaiselta leimatulta, jopa vaaralliselta asemalta, joka voi kuitenkin pelastua koulutuksen tai erityisesti työllistymisen kautta ansaitsemaan omaa tulevaa eläkepottiaan:
 
"...Suomella [ei] ole varaa jatkaa niin, että neljännes nuorista on vaarassa pudota yhteiskunnan ulkopuolelle. Suomalainen nuori ei nouse barrikadeille vaan vaipuu apatiaan. […] Meillä ei ole varaa laimin lyödä maamme tulevaisuutta. Ihan ensimmäiseksi kaikkien nuorten tulee valmistua ammattiin ja päästä töihin. Jokaisen nuoren pitää työllistyä. Hyvinvointi kun tulee työstä."
HS 22.03 ”Jokainen nuori töihin”
 
Sekä Karjalaisessa että Helsingin Sanomissa uutisoitu kysely liittyen kansalaisten hallitustietämykseen on aiheuttanut myös paljon keskustelua demokratian tilasta ja niistä tekijöistä jotka ovat aiheuttaneet nuorison vieraantumisen politiikasta. Keskustelussa syyttävä sormi on osoittanut niin perheisiin kuin erityisesti koulujärjestelmäänkin. On jopa esitetty syytöksiä (HS 05.04 ”Kansalaiskasvatuksen kohentaminen olisi lääke demokratiavajeeseen”) tietoisesta kasvatuksesta, jolla on pyritty saamaan aikaan ikäluokkia, joilta puuttuu kokemus vaikuttamisesta ja osallistumisesta. Nuoret ovat tämän seurauksena entistä enemmän syrjäytymisvaarassa, alttiita liittymään erilaisiin ääriliikkeisiin ja jopa syyllistymään rikoksiin. Tämä näkökulma vahvistaa entisestään kuvaa nuorista vanhempien ikäpolvien järjestelmälle vaarallisina henkilöinä, jotka tulisi erilaisin institutionaalisin tukitoimin aktivoida, sivistää ja pelastaa.
 
Jopa vaaleihin liittyvä ”pakkoruotsi”-kysymys, joka on herättänyt paljon keskustelua niin printtimediassa kuin lehtien nettisivuillakin, on saanut eräänlaisen sukupolvien eroja koskevan vivahteen. Vuoroin onkin perusteltu miten nuoria tulisi esimerkiksi ohjata asennekasvatuksella kohti ruotsinkielen opintoja tai sitten vaihtoehtoisesti nuoria itse pitäisi kuulla asiassa enemmän, koska he tietävät paremmin kuin vanhat sukupolvet mitä taitoja he tulevaisuudessa mahdollisesti tarvitsevat.
 
Myös nuorten äänet pääsevät aineistossa esille silloin tällöin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Nuorten posti-palstalla on julkaistu muutamia nuorten henkilöiden vetoomuksia omalle ikäpolvelleen ottaa osaa vaaleihin. Sen lisäksi myös Karjalaisessa on julkaistu uutisointeja, joissa muun muassa Oikeusministeriö ja Keskusvaalilautakunta pyrkivät houkuttelemaan nuoria vaaliuurnille niin sosiaalisen median keinoin kuin äänestyspaikkaratkaisuillakin. Karjalaisessa julkaistiin myös 01.04 kirjoitus (”Alle kolmekymppiset eduskuntaan”), jossa joukko nuoria Pohjois-Karjalan vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaita rohkaisi lukijoita äänestämään alle 30 vuotta täyttäneitä eduskuntaan. Merkittävää sukupolviasetelman kannalta on, että samalla kun ehdokkaat kiittävät vanhempia sukupolvia siitä yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista jonka nämä rakensivat, he tekevät myös eroa näihin: "Arkadianmäellä on takuulla jatkossakin riittävästi yli viisikymppisiä ajamassa oman sukupolvensa etuja."
Ville-Samuli Haverinen ja Jussi Ronkainen