Eurooppalainen yhteistyö ei kiinnosta

Kenenkään, joka haluaa päästä kansanedustajaksi, ei kannata sotkea itseään europolitiikkaan. Missään Euroopan unionin jäsenmaassa ei arvosteta europolitiikan tekemistä. Erityisen alhaalla kiinnostus osallistua eurooppalaiseen päätöksentekoprosessiin on maissa, joissa ei ole käytössä listavaalit.

Niissä maissa, joissa äänestäjät äänestävät puoluetta, eivätkä ketään yksittäistä ehdokasta, voi europolitiikan harrastamisesta olla hyötyä. Omaa sijoitusta vaalilistalla voi nostaa toimimalla jossain eurooppalaisissa yhteistyöjärjestöissä ja rakenteissa. Ongelma ei ole ensisijaisesti siinä, ettei puolueita kiinnostaisi EU tai ne eivät arvostaisi EU-osaamista. Mutta EU-asioiden nostamisessa keskusteluun ei ole järkeä: äänestäjät eivät pidä EU:sta. Puolueissa kyllä haluttaisiin arvostaa nykyistä enemmänkin EU-osaamista ja henkilöitä, jotka tajuavat Suomen luopuneen puolueettomuuspolitiikasta EU:hun liittymisen myötä. Mutta se ei vain ole järkevää politiikan tekemistä.

Suomalaisia äänestäjiä EU ei kiinnosta. Viimeisimmän eurobarometrin mukaan vuodelta 2010 EU:ta piti hyvänä asiana 45 % suomalaisista, syksyllä 2009 51 %. Keskiarvo EU-maissa oli 49 %, nuorten osuutta vastanneista ei ole eritelty. Komission Suomen-edustuston teettämässä kyselyssä syksyllä 2009 nuorista 51,3 % piti Suomen EU-jäsenyyttä hyvänä asiana. Niinpä poliitikon kannalta EU:hun satsaaminen on yksinkertaisesti tyhmää ja itsensä ajamista tietoisesti politiikan ulkoradalle. EU:n kannattamisella ei saa poliittista kannatusta äänestäjien parissa.

Yleisesti ottaen nuorisopolitiikkaa ei kauheasti pidetä arvossa missään muualla kuin totalitaristisissa vasallivaltioissa, joissa nuorisopolitiikka on erityisen korostunut väylä kiivetä ylöspäin puoluehierarkiassa. Näissä vasallivaltioissa nuorisopolitiikka on myös kiinteä osa ulkopolitiikkaa, siksi vasallivaltiot haluavat niin kiinteästi hallinnoida omia nuoriaan ja heidän kansainvälistä aktiivisuuttaan. Viime vuonna Meksikossa kansainvälisessä nuorisokokouksessa tämä näkyi selkeästi monien Afrikan maiden tahtona vaihtaa nuoriso-osallistujat hallituksille myönteisiksi nukkelapsiksi.

Suomi oli samanlainen vasallivaltio Neuvostoliiton hajoamiseen asti, emmekä ole vieläkään täysin päässeet taustastamme eroon. Lehdistössäkin ehdokkaiden ansioksi lasketaan tuleminen politiikkaan vasta myöhemmällä iällä. On aika surullista, jos osallistuminen puolueen toimintaan jo nuorena nähdään rasitteena eikä osoituksena merkkinä aikaisesta paneutumisesta.

Oma nuorisopoliittinen taustani ja muukin poliittinen vaikuttamiseni on pitkälti linkittynyt Euroopan unioniin. Suomessa europolitiikkaan saa rauhassa keskittyä, kilpailua eri asemista ei ole läheskään niin paljon kilpailua kuin kotimaisissa luottamustehtävissä. Eurooppalainen nuorisopolitiikka ei ole arvossa edes suomalaisen nuorisopolitiikan sisällä. Samaisesta syystä viimeiset kolme vuotta Allianssin kansainvälisen jaoston puheenjohtajana on saanut toimia vihreitä henkilöitä.

Kun itse aloin toimia Eurooppanuorissa reilut viisi vuotta sitten, pidin järjestöä suhteellisen kokoomuslaisena - ja sitä se paikoitellen olikin. Saimme kuitenkin tehtyä siitä aidosti EU-asioista kiinnostuneiden nuorten järjestön, jossa puoluekirjaa tai sen puuttumista tärkeämpää oli ihmisten aito kiinnostus ja halu osallistua eurooppalaiseen päätöksentekoon ja toimintaan.

Valitettavasti viimeisessä vuosikokouksessani 2009 joukko randomdemareita valtasi kokoussalin ja puheenjohtajaksi valittiin henkilö, joka hallituksessa toimiessaan ei osoittanut suurta kiinnostusta järjestöä kohtaan. Äänestyksen jälkeen demarit lähtivät takaisin Hakaniemeen. Onneksi tehtävä kasvattaa tekijäänsä ja henkilöstä on tullut oikein hyvä puheenjohtaja.

Vuosikokous kokoontui uudelleen viime vuoden joulukuussa päättämään tälle vuodelle henkilöt vetämään järjestöä. Kokous vallattiin tälläkin kertaa, mutta nyt kokoomuksen toimesta. Hallitukseen ei päässyt sitoutumattomia eikä muiden puolueiden jäseniä, naisiakin pääsi 14-henkiseen hallitukseen vain kolme. Puheenjohtajana sai jatkaa vuotta aikaisemmin valittu demari. Onneksi toinen varapuheenjohtajaksi valituista henkilöistä on järjestön monivuotinen aktiivi. Mutta surullisinta valtauksessa on, että valtaajilla ei ollut järjestön etu mielessä – vaan lyhytnäköinen tavoite vahvistaa omia puolueintressejään.

Kirjoittaja on aikaisemmin toiminut Allianssin kv-jaoston jäsenenä, Eurooppanuorten varapuheenjohtajana ja Eurooppalaisen Suomen hallituksessa. Hän viimeistelee puheviestinnän opintojaan Jyväskylän yliopistoon.