Eduskuntapuolueiden maahanmuuttopoliittiset linjaukset

Puolueiden periaateohjelmissa (2005-2006) maahanmuutto-, monikulttuurisuus- tai yhdenvertaisuusasiat näkyvät vain yleisluontoisen ympäripyöreästi. Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma vuodelta 2006 painottuu työperäiseen maahanmuuttoon, vaikka kattaa myös humanitaarisen maahanmuuton ja koskettelee monikulttuurisuuden ja syrjimättömyyden edistämistä. Puolueiden maahanmuuttopoliittiset ohjelma-asiakirjat ovat tuoreita. RKP:n ohjelma on tehty 2008 ja kokoomuksen raportti 2009. Keskustan, SDP:n, vasemmiston ja vihreiden ohjelmat ovat vuodelta 2010 ja kristillisdemokraattien maaliskuulta 2011. Ohjelmatyö näyttää edistyneen reaktiivisesti sitä mukaa kuin asioita on tuotu julkisuuteen.

Perussuomalaisilla ei maahanmuuttopoliittista ohjelmaa ole, mutta vaaliohjelma keväälle 2011sisältää muita enemmän kannanottoja maahanmuuttokysymyksiin. Keskeiseksi nousee maahanmuuttajien sopeuttaminen suomalaisuuteen maassa maan tavalla –periaattein ja tiukoin turvapaikkalinjauksin. Ohjelma puhuu ”työperättömän maahanmuuton” hillinnästä ja kansalaisuudesta ansaittuna palkintona.

Maahanmuuttoasiakirjat kattavat kaikilla saman tematiikan: maahanmuuton lisääntymisen aiheuttamat poliittisten kannanottojen ja lainsäädännön muutosten tarpeet. Huomio kohdistuu työperäiseen tai humanitaarisesti perusteltuun maahanmuuttoon ja maahantulijoita käsitellään (potentiaalisena) työvoimana ja perheenjäseninä tai turvapaikanhakijoina ja pakolaisina. Ohjelmatyötä vaikuttaa motivoineen enemmän huoli integroitumisesta suomalaisuuteen kuin maahanmuuttajien erilaisuuden hyväksyntä ”tule sellaisena kuin olet” –perustein. Puolueet erottuvat siinä, perustellaanko ohjelmissa työhön osallistumista suomalaisen yhteiskunnan vai maahanmuuttajien tarpeista käsin, nähdäänkö lisääntyvä liikkuvuus säätelyn vai vapauden asiana ja kytketäänkö liikkumisen vapaus osaamiskilpailuun vai yhdenvertaisen kansalaisuuden vaatimuksiin. Asiakirjat eroavat laajuudeltaan ja esittämistyyleiltään. Linjaukset voidaan tiivistää ilmaisuihin: ”maassa maan tavalla”, ”työ on paras kotouttaja”, ”suvaitsevuutta, mutta selkeät rajat sille, missä sananvapaus loppuu ja rasismi alkaa” tai ”kaikille yhdenvertaiset velvollisuudet ja mahdollisuudet”, ”osallisuus ja yhteenkuuluvuus monikulttuurisessa yhteiskunnassa” ja ”arjen tilanteet maahanmuuton haasteina”. Puolueet näyttäytyvät konservatiivisina tai liberaaleina, säätelyä edellyttävinä tai vapauksia puoltavina suhtautumisessaan näihin kysymyksiin.

Nuorten ja perheenyhdistämisperustein maahan tulleiden naisten kotoutumisen nähdään vaativan erityistoimenpiteitä. Kaikki vaativat nollatoleranssia rasismille ja viharikoksille, mutta KD, RKP, Vasemmisto ja Vihreät nostavat ihmisoikeusnäkökulman muita enemmän esiin. Suhtautumisessa monikulttuuriseen kansalaisuuteen erottuvat yksilönvapauksia puoltavat liberaalit yritystalousliberaaleista ja yhteiskunnan turvallisuuden säätelijät vähemmistöoikeuksien puolestapuhujista. Puolueiden temaattinen asettaminen näille akseleille tai oikeisto–vasemmisto-jatkumoon vaatisi tarkempaa analyysia. 

Keskustan eduskuntaryhmän maahanmuuttoasiakirjassa (26 s.) korostuu käsiteltyjen asioiden yleispiirteisyys, käytännöllisyys ja kurinalaisuus. Vaatimuksena on lainsäädännön kehittäminen ja noudattaminen sekä virallisten käytäntöjen yhdenmukaistaminen kansainvälisissä eli ensisijaisesti EU- ja PM –kehyksissä. Kielitaidon nähdään edistävän kotoutumista yhteiskuntaosaamisena.

Kokoomuksen yrityshenkinen raportti ”Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotouttamiseen” (75 s) tähdentää suomalaisen kilpailukyvyn parantamista, väestökehityksen tasapainottamista ja hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamisesta. Raportti sisältää monia esimerkkejä ”hyvistä käytännöistä” maahanmuuttajien ”tehokkaaseen kotoutumiseen” pääsemiseksi ja ”perusteettoman turvapaikanhaun” houkuttelevuuden välttämiseksi.

Kristillisdemokraattien maahanmuuttopoliittinen ohjelma ”Työ on paras kotouttaja” (11 s.) lähtee muualta muuttaneiden ihmisten hyväksymisestä omien perinteiden ja arvojen kunnioittamisesta luopumatta. Maahanmuuttajat rikastuttavat työvoimana tulomaan inhimillistä, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, mutta voivat aiheuttaa ”kulttuurisia törmäyksiä” ja heiltä voidaan hyväksyä ne kulttuurin osat, mitkä ovat ”sopusoinnussa maamme lainsäädännön kanssa”.

Ruotsalaisen Kansanpuolueen
integraatiopoliittinen ohjelma (9 s.) tähdentää ihmisten yhteenkuuluvuutta monikulttuurisessa yhteiskunnassa.  Suvaitsevaisuus, humaanit arvot ja vähemmistöjen puolustaminen nähdään puolueen perinteinä, joiden tueksi vaaditaan aktiivista rasismin ja syrjinnän vastaista taistelua ja tasa-arvon, yhtäläisen kohtelun ja moninaisuuden edistämistä. Yhteiskuntaan sitoutumista pyritään edistämään maan molemmilla virallisilla kielillä, toivottamalla uussuomalaiset tervetulleiksi osallistumaan yhteiskunnan toimintoihin.

Sosialidemokraattien maahanmuuttotyöryhmän raportin ”Reilu ja hallittu maahanmuutto” (34 s.) lähtökohtana on työväenliikkeen kansainvälisyys ja Suomen kansainvälistyminen.  Ohjelmassa korostuu työperäinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijoiden kotouttamistoimenpiteiden tehostaminen. Pyritään torjumaan vastakkainasettelua koti- ja ulkomaisen työvoiman välillä ja estämään työvoiman hyväksikäyttöä, harmaata taloutta ja ihmiskauppaa. Tavoitteena on maahanmuuton vastuullinen hallinta.

Vasemmistoliiton toimenpideohjelman (10 s.) lähtökohtana ovat ”kaikille yhdenvertaiset velvollisuudet ja mahdollisuudet toimia sekä osallistua omana itsenään yhteiskunnassa”. Ohjelmassa vaaditaan solidaarisuutta, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia kaikille maahanmuuttajien ja kantaväestön yhtäläisinä oikeuksina, velvollisuuksina ja toiminta- ja osallistumismahdollisuuksina.

Vihreiden maahanmuuttopoliittinen linjapaperi ”Maahanmuuton haasteet ratkaistaan arjessa” (8 s.) lähtee arvovalinnasta ”avoimen, maailmaan rohkeasti suhtautuvan ja sisäänpäin käpertyvän Suomen välillä”. Vihreiksi arvoiksi nähdään ihmisten erilaisuus, yksilöllisyys, yhdenvertaisuus ja yritteliäisyys.  Maahanmuuton haasteiksi nähdään arjen kohtaamistilanteet, joissa kulttuurisia yhteentörmäyksiä ratkotaan.

Maahanmuuttajien integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien puolueiden huolena. Se näyttäytyy Keskustalle virallisten kotouttamiskäytäntöjen omaksumisena, Kokoomukselle yritteliäisyytenä ja toimivuutena, KD:lle moraalisina arvoina ja huolenpitona, SDP:lle työolojen säätelynä ja avuntarvitsijoiden reiluna kohteluna ja turvapaikkapolitiikan yhtenäistämisenä, Vasemmistolle yhdenvertaisina oikeuksina ja tasaveroisena kohteluna ja vihreille arjen osaamiseen opastamisena. Työperäistä maahanmuuttoa perustelee väestörakenteen muutos ja tarve saada täydennystä työvoimaan sekä rikastuttaa yhteiskuntaa taloudellisesti ja kulttuurisesti luovuuden ja asiantuntijuuden keinoin, mutta työllisyystilanteeseen suhteutettuna. Kielitaito tulee esiin kaikissa ohjelmissa integraation avaimena. Se kytketään ”yhteiskuntaosaamiseen” (kesk.) työelämän tarpeisiin (kok.), syrjäytymisen ehkäisyyn (kd), kaksikieliseen kotouttamiseen (RKP), ammattitaitojen omaksumiseen (SDP), työelämään pääsyyn, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn ”vaatimattomastakin kielitaidosta” lähtien (vas.) sekä kotoutumisen avaimena (vihreät).

Maahanmuuttopoliittiset ohjelmapaperit esittäytyvät toiveiden tynnyreinä ja puolustuksen puheenvuoroina suomalaisuuden silmin. lähtien siitä mitä HE meiltä tarvitsevat ja miten ME opimme heitä kohtelemaan. Toisaalta kyse on liberaalin monikulttuurisuuden hyväksynnän perustelusta ja toisaalta maahanmuuttokriittisen keskustelun turvatakuuvaatimuksiin vastaamisesta. Huolena on työvoiman tarve, työmarkkinoiden toimivuus, työntekijöiden valmiuksien hyödyntäminen ja ihmisten yhdenvertainen kohtelu. Toisaalta kiinnitetään huomiota turvapaikanhakijoiden ja pakolaisina maahan pyrkivien oikeuksien säätelyyn humanitaarisin perustein. Ohjelmat on lähinnä osoitettu puolueiden kantasuomalaiselle kannattajakunnalle.